Espoonjoen melonta 16.4.2006

Espoonjoki on houkuttanut melomaan jo usean vuoden ajan, ja joka vuosi on ollut joku säälittävä syy, miksi melonta on jäänyt tekemättä. Tällä kertaa 11. käsky: “Älä selitä”, muistettiin hyvin ja melonta saatiin suoritettua.

Reitillisesti tavoitteena oli meloa Espoonjoki. Tähän samaan settiin yhdistettiin vielä Kvarnbyån ja Glimsjoki, jolloin melontamatkaksi saatiin yhtenäinen jokiosuus Pitkäjärvestä merelle. Tällä tavalla melontareissulle saatiin myöskin pituutta koko päiväksi. Kvarnbyån oli mutkittelevaa ja viehättävää metsämaastoa ja Glimsjoki tarjosi lehtipuiden reunustamia peltoja ja kosteikkoja.

Lähtöpaikka sijaitsi Espoon pitkäjärven lounaispäässä, josta Kvarnbyån alkaa virrata. Heti alkuun meloimme läpi Träskändan kartanon puiston. Jo puiston alueella saimme esimakua siitä nöyryydestä jota meidän jatkossakin tulisi noudattaa, sillä joen yli oli kaatunut useita puita, joiden alittamisen yhteydessä ei voinut edetä ryhdikkäästi vaan pienehkö kumarrus oli paikallaan. Aina ei nöyryyskään auttanut vaan kanootin piti antaa luikahtaa puunrungon alitse ja melojan täytyi nousta ja kiivetä rungon yli.

Alkuvaiheessa erään rungonohitusoperaation yhteydessä suoritettiin kanootin loppuvakaustesti, jonka perusteella havaittiin, että kyseisen kanootin ominaisuudet poikkesivat hieman odotusarvosta. Lopputuloksena oli siis lyhyt uinti. Tässä yhteydessä joen syvyydeksi todettiin noin 160 cm.

Melonta kuitenkin jatkui pienistä vastoinkäymisistä huolimatta ja tahti olikin rauhallisen reipas. Virta oli koko yläjuoksun ajan kohtalaisen voimakas, joten matka eteni kiitettävästi virran auttaessa eteenpäinmenoa. Ingaksen kohdalla virta kiihtyy ja etenkin näillä vesimäärillä paikalle muodostuu koski, johon kannattanee tulla tutustumaan uudestaan kun on paremmin aikaa jäädä pelmuamaan… Passe oli matkalla koskikajakilla, joten hän saattoi laskea kosken onnistuneesti. Koskimelonnan tiimellyksessä Passen onnistui päästä myös kevään ensimmäiseen surffiin.

Me muut kuitenkin kävelimme inkkareiden kanssa tuon vesiosuuden ohi. Kannettavaa tulikin noin 700 metriä, jonka jälkeen pääsimme hetkeksi taas melomaan, kunnes parin sadan metrin jälkeen uusi koski vielä kohtalaisella jäällä esti hetkeksi matkan jatkon meloen. Passe suoritti jälleen koskimelontaa ja juuri ennen pudotusta huusi: “Mahtuuko siitä?” Vastaus selvisi nopeasti. Pulkka kiinni kivien ja jäiden väliin, kiepsahdus ja uintireissu…

Samoissa tohinoissa siirryimme kolmen inkkarin kaksi päällä mallista kahden inkkarin kolme päällä toimintaan. Yksi pulkka sai levätä loppumatkan, vesi kun ei päättänyt pysyä kanootin ulkopuolella kuten alunperin oli sovittu…

Jorvin kohdalla Kvarnbyån muuttuu Glimsjoeksi ja pahimmat hidasteet olivat takana, vesi alkoi olla tasaisempaa. Maisema vaihtui metsäisestä agraariseksi peltomaisemaksi ja etenkin Jorvin kohdalla joen vartta reunustivat lehtipuut. Tässä vaiheessa myös ujo aurinko kehtasi tulla esiin pilvien takaa. Lähestyttäessä Turun moottoritietä ja Kirkkojärveä maisema oli matalaa pajukkoa ja kosteikkoa.

Nyt kun virallisesti pääsimme käsiksi Espoonjokeen, myös matkan alkoi edetä reippaammin. Joki oli jo selvästi leveämpi kuin alkumatkasta ja puita ei enää ollut kaatuneena joen yli. Koko matkan ajan oli vesilintuja näkynyt paljon, mutta tässä vaiheessa telkkiä ja heinäsorsia sai ihailla koko ajan.

Melontaosuus kirkon luota Kauklahteen oli helpohkoa, etenkin alun kommellusten jälkeen. Kuitenkin matka alkoi painaa tässä vaiheessa, joten paikka nimeltä Perillä alkoi ilmoitella itsestään ajatuksissa. Kauklahdessa löytyi seuraava merkittävä virtapaikka, joka toimi mukavasti näin korkean veden aikaan. Pulkka liikkeelle ja vauhtia lisää. Tämän jälkeen olikin enää hetken matkaa jäljellä. Tasainen vesi virtasi ja kuljetti hiljalleen melovia kanootteja eteenpäin kohti merta. Espoonlahti oli vielä jäässä, joten lopetimme melontaseikkailumme Mankin maastoon.

Reitti oli mielenkiintoinen ja ehdottomasti melomisen arvoinen. Vaikka alussa olikin haasteita liittyen puunrunkoihin ja kivikkoisiin koskiosuuksiin, toi Kvarnbyån ja Glimsjoki oivallista vaihtelua päivän ohjelmaan niin maisemallisesti, kuin toiminnallisestikin.

Kerkesix melontakausi 2006 on avattu.