Kangasala 24h 2008 - Pihvin soolokokemus

Kangasala 24h 2008 - Pihvin soolokokemus

24h ajoja on tullut ajettua jo useampi, mutta aina on tullut oltua joukkueessa mukana. Uusia kokemuksia piti saada, joten tänä vuonna piti taistoon lähteä soolona. Tarkoituksena on siis ajaa noin 8,5 kilometrin rataa yksin 24 tunnin ajan. Jappe ja Apo ilmaisivat halukkuutensa tulla huoltoon, joten näin muodostui Kerkesix-soolotiimi. Ilman huoltoa ei olisi varmaan kisan voittoa irronnut, joten kiitokset vielä huollolle piristyksestä ja tehokkaasta toiminnasta! Hyvää fiilistä tuli myös Tuskaretkien pojilta hyvästä taistelusta tuskaa ja kipua vastaan.

Pitkiä treenejä piti saada siis pohjalle ennen kisaa, joten seuraaviin tapahtumiin tuli kevään ja kesän aikana osallistuttua Lohja24h, Tahko 120km ja Finlandia 70km. Mitään suuria saavutuksia ei näistä kisoista tullut, mutta hyvää treeniä joka tapauksessa. Tahkon jälkeen fiilikset oli sen verran hyvät, että totesin pystyväni ajamaan 200 kilsaa hyvänä päivänä. Aikaisemmissa 24h ajoissa ruuan merkitys ei ole ollut niin tärkeä, mutta nyt piti tankkausta pohtia tarkemmin. Alustava suunnitelma rakennettiin geelien, energiapatukoiden ja pastan varaan. Suunnitelma toteutui aika hyvin, mutta puolen välin jälkeen patukat ja pasta eivät enää uponneet. Geelien, urheilujuoman ja Red Bullin voimalla runtattiin siis viimeiset kymmenen kierrosta. Kokonaiskulutus oli noin 19 geeliä, 8 energiapatukkaa, 2 pientä pastasettiä, 10l urheilujuomaa, 1 banaani, 2 lämminkuppia, 2 Red Bullia, sipsejä, karkkeja, kaakaota ja korvapuusteja. Yllättävän paljon sitä pieni ihminen kuluttaa, kun vähän huhkii.

Kisapaikalle tuli saavuttua noin klo 15, joten aikaa oli vielä sopivasti huoltopisteen rakentamiseen. Starttiaika eli klo 19 tuli kuitenkin yllättävän nopeasti vastaan, joten viivalle hypättiin ilman suurempia tutustumislenkkejä ja lämmittelyjä. Rata oli tosin tuttu jo vanhoilta osiltaan ja tarkoitus oli aloittaa rennosti ajelemalla. Perinteisesti kuitenkin tuli lähdettyä täysiä ja ekalla kierroksella meinasi pari uutta mutkaa mennä pitkäksi. Homma rupesi kuitenkin rauhoittumaan aika nopeasti, kun lähtöhurmos laantui. Kolme ekaa kierrosta meni ilman valoja vaikka kolmannella piti ajaa paikoitellen jo korvakuulolta tasapainoon ja tuuriin luottaen. Uusien valojen kanssa pimeä ajo sujui hymyssä suin, mutta kyllä sitä valkenemista rupesi jo odottamaan aamu viiden aikoihin kylmässä kelissä. Puoli seiskalta totesin, että nyt riitti lamppuajelut ja siiryin pesulle sekä vaihtamaan vaatteita. Huolto auttoi kummasti ja meno sujui sen jälkeen taas hyvin.

Tuskallisimmat tilanteet tulivat vastaan kahdenkymmenen kierroksen huitteilla, kun kädet alkoivat kipeytyä tangon vääntämiseen. Nousukahvoilla pystyi ajamaan kivuitta, mutta koska rata oli paikoin myös tekninen niin jarruja ja vaihteita piti käyttää säännöllisesti. Buranan avustuksella päästiin kuitenkin uuteen nousuun ja vauhti saatiin pidettyä vakiona. Sijoitusten osalta oli kisa ollut tasaista alusta alkaen. Jäin kolmanneksi heti startissa. Veikkolainen joutui keskeyttämään viiden kierroksen jälkeen eli nousin siinä vaiheessa toiseksi. Ero kärkeen oli noin 5-40 minuuttia aina kierroksella 24 asti jolloin vihdoin tavoitin Ilkka Sillankorvan. Henkisesti olin päättänyt lopettaa kierrokselle 25, jos kärkimiestä ei tuohon mennessä olisi saatu kiinni. Kärkipaikan anastus antoi kuitenkin lisää voimia ja lisää pyöräilyä oli siis tiedossa. Kierrokset 25-29 tuli ajettua niin kovaa kuin pystyi. Vauhti oli tosin jo hiipunut ennätysajoista, mutta kakkosmies jäi kuitenkin vähä vähältä kauemmas taakse. Kierroksella 30 sain huollosta tiedon, että kilpakumppani oli pitänyt pidemmän tauon eli nyt oli eroa jo kierroksen verran. Ilkka ei lähtenyt enää uudelle kierrokselle eli kisa päättyi klo 17.04 ja näin kärkisijat oli jaettu vaikka ajoaikaa oli vielä pari tuntia jäljellä. Kiitoksia Ilkalle vielä hyvästä vastuksesta!

Henkisesti kisa oli erityisen rankka, koska mielialat vaihtelivat pitkän kisan aikana syömisen, kelien ja jaksamisen mukaan. Fyysisesti jalat olivat hyvässä kunnossa kisan jälkeen, kun taas kädet olivat melko lailla loppu. Suurimmilta satulan hiertymiltäkin vältyttiin hyvällä satulalla ja valkovaseliinilla. Kalustopuoli kesti yllättävän hyvin, joten huoltomiehet pääsivät ainoastaan säätämään valojen kanssa ja putsailemaan iskareita. Maanantaina kevyt sähly ja työmatkapyöräily sujuivat myös ongelmitta eli suurimmalta jumilta vältyttiin kokonaan.

Dataa mittarista:

  • Matka: 278,32 km (todellisuudessa varmaan noin 255km)
  • Keskinopeus: 14,4 km/h
  • Max nopeus: 42,9 km (reitillä oli pari hyvää mäkeä)
  • Ajoaika: 19 h 11 min

Tulokset löytyy Kangasala24h:nsivuilta.