Ympäryskuntien huiputus 23.1.2005

Kerkesix ry jatkoi huiputuksien sarjaa 23.1.2005 etenemällä pääkaupunkiseutukuntien rajanaapureiden korkeimmille kohdille. Vuorossa olivat Sipoo, Kerava, Tuusula, Nurmijärvi, Vihti ja Kirkkonummi. Tapahtuma alkoi sunnuntaisena aamuna klo 08.11 tapaamisella teiden 146 ja 11702 risteyksen maastossa Pohjois-Paippisissa, Sipoossa. Alppilähdöllä oli tarkoitus ostaa valoisaa aikaa viimeisiin huiputuksiin.

Kokoontumisen jälkeen ensimmäiselle huuiputusyritykselle lähdettiin Sipoon korkeimman kohdan Kummelbergenin päälle, joka nousee 95,6 metrin korkeuteen merenpinnasta mitattuna. Retkikunta lähestyi massiivia Pornaisten suunnasta ja suoritti samalla tapahtuman pisimmän lähestymismarssin. Haasteellisia krukseja reitillä toki oli, muttei mitää ylitsepääsemätöntä. Näin ollen Kummelbergenin huippu saavutettiin 09.47 paikallista aikaa.

Sipoosta retkikunta jatkoi matkaa auringon viitoittamaa tietä idästä kohti länttä ja saapui matkan seuraavalle kiintopisteelle, Keravalle. Keravan korkein kohta paikallistettiin karttatiedustelun jälkeen Koukkukallion päällä sijaitsevan kolmiomittaustornin kohdalle, jolla on korkeutta merenpinnasta 83,2 metriä. Tällä kertaa lähestymismarssi ei ollut pitkä, mutta reitti osoittautui varsin tekniseksi ja siksi haastavaksi. Retkikunta saavutti ensiksi Koukkukallion pohjoishuipun, josta matkaa jatkettiin etelähuipulle, jolla oli enää havaittavissa kolmiomittaustornin jäännökset. Keravan korkein kohta huiputettiin 10.59. Koukkukalliolla tapahtui myös retkikunnan pahin vastoinkäyminen kun yksi retkikunnan jäsen joutui keskeyttämään huiputukset. Vahvoja epäilyksiä keuhkoödeemasta esitettiin.

Loppu retkikunta jatkoi kuitenkin sinnikkäästi eteenpäin ja siirtyminen kohti pohjoista vei osaston Tuusulan Jokelaan, jossa kunnan korkein kohta Temmonmäki (97,1 m) sijaitsee. Tällekään huipulle ei tarvinnut jalkaisin kulkea pitkää matkaa, vaan autoilla päästiin lähes huipulle. Temmonmäen huipulla sijaitseva vesitorni oli oiva maamerkki jonka löytäminen osoittautui luultua hankalammaksi. Huippu löytyi ja osasto nousi Tuusulan korkeimmalle kohdalle 12.02.

Retkikunnan vaikeudet eivät kuitenkaan olleet ohi. Nurmijärven korkeimmasta kohdasta tiedettiin nimi: Palosenkallio, korkeus: 137,0 metriä ja sijainti: merkitty karttaan. Kyseinen kartta oli kuitenkin salaperäisesti kadonnut, joten retkikunta joutui toimimaan täysin hatarien muistikuvien varassa... Onni onnettomuudessa oli, että retkikuntaan kuului aito nurmijärveläinen. Hän pystyi kommunikoimaan paikallisväestön kanssa ja saamaan selville huipun sijainnin. Palosenkallion korkein kohta on Hyvinkään puolella, joten nousimme ensiksi huipulle ja lähdimme sieltä laskeutumaan kohti Nurmijärven rajaa. Rajalinja näkyi selvänä kuviorajana maastossa, joten korkein kohta oli helposti löydettävissä. Loppujen lopuksi retkikunta pääsi Nurmijärven korkeimmalle kohdalle kello 13.21.

Enää oli jäljellä kaksi kohdetta, joista ensimmäinen Vihdin Rokokallio kohoaa 156,0 metrin korkeuteen merenpinnasta. Kyseinen huippu on ennalta kunnanvirastosta saatujen tietojen mukaan ollut viimeisen jääkauden jälkeen koko ajan Itämeren pinnan yläpuolella ollutta kuivaa maata. Rokokallio oli myös tämänkertaisen huiputuksen korkein kohta! Tälläkin kertaa retkikunta joutui kulkemaan jalkaisin varsin pitkän matkan, mikä oli muutamaan edelliseen reittiin nähden miellyttävää vaihtelua. Rokokallion huipulla sijaitsee kota, jonka vieraskirjaan jätettiin merkintä retkikunnan vierailusta paikalla. Huippu saavutettiin 14.35.

Tässä vaiheessa edettiin kilpaa kellon kanssa: ehdittäisiinkö ennen pimeyden laskeutumista nousemaan vielä viimeisen tavoitteen, Kirkkonummen huipulle. Tämä kohta nousee n.101 metriä merenpinnan yläpuolelle ja sijaitsee Kaislammen ja Korkiamäen maastossa. Korkiamäki on nimestään huolimatta itse asiassa matalampi kuin lähistöllä sijaitseva Kirkkonummen korkein kohta. Huipun löytämistä helpotti Kirkkonummen kaupungin henkilökunnan lähettämä kartta, jonka perusteella huippu saattaisi sijaita erään talon pihapiirissä. Retkikunta tekikin päätöksen edetä vain niin korkealle, kuin olisi mahdollista edetä loukkaamatta rajaa. Nousun aikana havaitsimme korkealle kohdalle rakennettuja taloja. Kuitenkin parikymmentä metriä kyseisistä taloista länteen olikin pieni mutta korkeahko kumpare, joka näytti nousevan hieman korkeammalle kuin rajan toisella puolella oleva piste. Retkikunnan ilo oli valtaisa, kun näin Ympäryskuntien huiputus saatiin kunnialla suoritettua. Retkikunnan alppilähtö oli ollut oikea ratkaisu, sillä Kirkkonummen korkeimmalle kohdalle päästiin vielä valoisan aikaan. Retkikunta katsoi suoriutuneensa huiputuksesta noustuaan Kirkkonummen korkeimmalle kohdalle 15.44.