Kerkesix-köysistö Ranskan Alpeilla 21.7-6.8.2006

Yhteistyötään Kouvolassa kovasti hionut Kerkesix-köysistö, Heidi, Arde, Jussi ja Timo osallistuivat Laskuvarjojääkärikillan jatkokurssille Chamonixissa. Retkueen tavoitteena oli hyvässä hengessä tavoitella tuota Länsi-Euroopan korkeinta nyppylää sekä harrastaa myös kalliokiipeilyä kuuluisilla Apinakallioilla.

Kahden tähden leirintäalue, jolle majoituimme sunnuntaina 16 tunnin bussissa istumisen jälkeen, sijaitsi ihan sopivan kävelymatkan päässä Chamonixin kylän keskustasta. Tuolta leirintäalueelta startattiin maanantaina killan järjestämällä bussikyydillä kohti Saint Gervaisia, josta nousu yli 2000 metriin spåra-tyyppisellä laitteella. Ristiseiska sekä ranskalainen asiakaspalvelu tulivat hyvin tutuiksi, kun kolme tuntia odotimme rikkoutunutta raitiovaunua. Odottelumme palkittiin ja pääsimme aloittamaan nousumme Tête Roussen jäätikölle apostolinkyydillä. Jäätiköltä olivat lumet sulaneet Ranskaa vaivanneiden helteiden johdosta, joten virittelimme telttamme kiville. Vietimme kaksi mukavaa yötä, jonka jälkeen palasimme Chamonixiin tehostamaan akklimatisoitumistamme. Olimme miettineet molempia reittivaihtoehtoja, ja koska Tête Rousse ja Grand Coulour (?) tuli tutuksi, päätimme yrittää Goûterin reitin kautta huipulle. Torstaiaamuna tulimme takaisin yöksi Tête Rousselle. Illalla oli melkoinen myrsky, samoin myrskyä oli luvattu koko perjantaipäiväksi. Perjantaina ei juurikaan turisteja ollut liikkeellä (hyvä asia) ja näytti vielä siltä, että pilviseen keliin tuli sopiva ikkuna, joten ”kipaisimme” Goûterin majan tuntumaan yöpymään (3800m).

Lunta satoi koko yön, ja kun lauantaiaamuna heräsimme klo 2.00, ei huipulle lähtevää polkua ollut enää näkyvissä. Onneksi huipulle oli muitakin yrittäjiä, joita sitten lähdimme peesaamaan. Sää oli suosiollinen, ilma oli erittäin hieno. Arde, Heidi ja Jussi kääntyivät jo aikaisemmin, syinä mm. AMS sekä veden loppuminen, joten Timo jatkoi yksin matkaa kääntyäkseen huippuharjanteelta takaisin. Yövyimme vielä Goûterin majan luona ja seuraavana päivänä palasimme kylään miettimään jatkoa.

Seuraavalla viikolla säät eivät enää olleet suosiolliset, samoin aikataulu alkoi kääntyä meitä vastaan. Päätimme jättää Aiguille du Midin ja ns. kolmen huipun reitin seuraavaan kertaan. Samoin Vuori joutukoot meitä odottamaan. Vietimme kaksi oikein hauskaa päivää kalliokiipeillen Apinakallioilla. Kalliot olisivat saaneet enemmänkin kyytiä, mutta kaksi viimeistä päivää satoi vettä, ja oli muutenkin varsin kosteaa, joten tyydyimme tuhlaamaan pennejämme paikallisissa kiipeilyliikkeissä. Valikoimat olivat erinomaiset, joten mukaan tarttui monenlaista kiipeilytavaraa mm. kypärä, jatkoja, kiiloja, jäähakut...

Jälkeenpäin on helppo luetella virheitä, joita tehtiin. Kokemusta tuosta reissusta tuli oikein paljon, mikä varmasti on pidemmän päälle arvokkaampaa kuin huiputuskokemus. Upeita maisemia sai myös katsella koko ajan, tämän lisäksi ristiseiskaa pelattiin ja ranskalaisia syötiin enemmän kuin koskaan – hyvässä seurassa tietenkin!