Erä SM Hossan Juntu 30.8.-2.9.2007
Kerkesix lähti ennätyksellisen runsaslukuisena - neljän joukkueen voimin - Hossan Juntu 2007 Erävaelluksen SM -kilpailuihin. Koska julkinen liikenne kulki harvakseltaan Suomussalmen ja Hossan suuntaan, lähdettiin reissuun kahdella autolla. Matka Helsingistä Suomussalmelle kesti noin kahdeksan tuntia. Suomussalmella yövyttiin Kiannon Kuohut -hotellissa. Perinteisen tavan mukaan kilpailijat söivät aamulla hotelliaamiaisella itsensä kipeäksi. Suomussalmelta oli vielä vajaa tunnin ajomatka varsinaiselle kohdealueelle Hossaan.
Kilpailut menivät sujuvasti ja kisajärjestäjät olivat lähes poikkeuksetta iloisia ja hyväntuulisia. Vaikka yritys oli hyvä olivat tehtävät ikävä kyllä liian usein perinteistä Erävaelluksen SM -tasoa:
- aika oli aina paperilla, mutta sitä valvottiin vain satunnaisesti tehtävästä riippuen
- tehtävissä kysyttiin yhtä ja vastaukseksi odotettiin toista: "Tunnista kangasmateriaalit" -kysymykseen odotettiin vastaukseksi kankaiden kauppanimiä jne.
- arvosteluperusteet joutui arvaamaan
- pistemäärät olivat epäsuhdassa: 5 minuutin teltanpystytyksellä sai 20 pistettä, mutta yönikkaroinneista vain 5 pistettä.
Kerkesix-partioiden lopputulokset olivat:
- Kerkesix Blue Tits 5. (naisten sarja)
- Kerkesix Koirat, 34. (avoin sarja)
- Kerkesix Rotat, 11. (avoin sarja)
- Kerkesix Korpit, keskeytti (avoin sarja)
Tarkemmat tulokset löytyvät Hossan Juntu -sivuilta (linkki poistettu toimimattomana).
Torstai - Kulkua postikorttimaisemissa
Ilma oli selkeä ja hieno. Lähtöalueella syötiin normaalin tavan mukaan viimeiset paniikkieväät, tervehdittiin muita kilpailijoita, ja arvioitiin reppujen painoja. Kilpailujen avajaiset olivat hienot, joskin lippulaulu aiheutti amerikkalaisuudessaan hienoisia naurunpyrskähdyksiä.
Lähdön jälkeen siirryttiin uskomattoman hienoihin harjumaisemiin. Maasto oli kuivaa ja helppokulkuista - kengätkin säilyivät kuivana lähes yörastille asti.
Perjantai - Takaisin maanpinnalle (tai suohon)
Perjantai palautti maan pinnalle: kangasmaastosta siirryttiin rämeelle. Maasto oli soista, ja ratamestari varmisti elämyksen sijoittamalla kaikki rastit keskelle soita. Tämä linja jatkuikin sitten kilpailun loppuun asti. Muutaman suovierailun jälkeen Kerkesix Rotat ottivatkin itselleen käyttöön säännön, etteivät mene yhdellekään suolle jolle on kartassa annettu nimi. Tämä sääntö pelasti paljolta pahalta.
Lauantai - Leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä
Lauantai- aamu alkoi vahvasti: taivas oli lonkeron värinen ja sade ropisi laavun kattoon. Vaan eipä auttanut itku markkinoilla, liikkeelle oli lähdettävä. Normaalisti odottaa että päivä alkaa parantua iltapäivää kohti, mutta tällä kertaa tuntui että päivä meni vain huonommaksi aamupäivän mittaan. Antikliimaksi koettiin rastin kolme kohdalla, kun alkoi olla rehellisesti kylmä ja otsan yksisarvinen kasvoi ja kasvoi. Kerkesix Rotat miettivät juuri laavun virittämistä sateensuojaksi varusteiden päälle lisäämistä varten, kun rasti kolme tuli ja pelasti: rastihenkilöt olivat pelimiehiä (ja -henkilöitä), ja olivat laittaneet paperirastin sisätiloihin vanhaan navettaan. Navetassa oli hyvä vaihtaa paperitehtävää tehdessä lisää vaatetta päälle.
Kerkesix Korpit keskeyttivät toisen kisaajan jalkavaivojen vuoksi lauantaina aamupäivällä, ja siirtyivät suoraan Erä-Hossan mallasrastille.
Sunnuntai - Aapiskukolle töitä
Normaalista poiketen sunnuntaiaamun lähtö ei ollut yhteislähtö, vaan normaalien kisapäivien kaltainen lentävä lähtö. Suurin osa lähti liikkeelle aikaisimpaan mahdolliseen aikaan, mutta Kerkesix Rotat päättivät ottaa rauhallisen lähdön ja olivat vielä makuupusseissa kun muut partiot pyyhälsivät otsalamput otsalla ja leipä huulessa ohi. Ratkaisu oli siinä mielessä onnistunut, että pimeällä suunnistamista tuli vähemmän, ja paniikinomainen sykyily väheni kun sai suunnistaa lähes yksin.
Päivän suunnistusreitti oli mukava ja järkevästi suunniteltu. Rasteja oli vaihtelevassa maastossa ja niitä oli paikka paikoin jopa ilo hakea. Lisärasteja olisi saanut olla niin paljon ettei yksikään joukkue hae kaikkia, nyt rastit olivat ripeällä kävelyllä kaikki haettavissa.
Kerkesix Rotille pienen rypyn päivän kulkuun aiheutti reitin lopun käskytys: päivän ohjeessa luki että maalissa pitää olla kello 11.00 mennessä jottei pisteet vähene, ja viimeiseltä pakolliselta rastilta on viitoitus maaliin. Huono puoli oli että viitoituksen pituus oli kerrottu vain rastimääritteissä, jotka jäivät tietenkin lukematta. Tämäkään ei olisi ollut ongelma ellei viitoituksen pituus olisi ollut 5,2 km! Rotat olivat viimeisellä pakollisella rastilla kello 10.12, joten ei auttanut kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa juoksemaan. Matka tuntui yllättävän pitkältä, mikä selittyi sillä että jälkeenpäin kartalta mittaamalla matkaa oli 6,2 km. Rotat olivat onneksi 10.58 maalissa, joten pisteet eivät laskeneet.
Maalissa saunottiin, nuoltiin haavat, ja lähdettiin moottorimarssille takaisin kohti pääkaupunkiseutua.
