Erä-SM Pärttylinvaellus 28.-31.8.2008

Erävaelluksen SM-kisat järjestettiin tänä vuonna Sodankylässä, kisakeskuksena Kommattivaara. Vain yksi Kerkevartio oli mukana, mitä kanssakilpailijoiden joukossa kummasteltiin. Mäyrät pääsivät maaliin, sijoitus avoimessa sarjassa 27. Lainassa ollut (kiitos!) kerkelaavu toimi erinomaisesti.

Ennakkoon kerrottiin kisan mittaavan todellisia erätaitoja. Tehtävät olivat hyvin suunniteltuja ja selkeitä, ilman kikkailuja. Alkutehtävältä suunnattiin K-pisteelle, mistä saatiin kartta, johon oli merkattuna to-la rastit. Ennen pitkää tutustuttiin verrattomaan ryteikköön ja soiseen maaperään. Suunnistamisen ja rastitehtävien ohella poimittiin 500g syömiskelpoisia marjoja.

Kannattaisi varmaan lukea ennakko-ohjeet. Niissä kerrottiin mm. kartasta puuttunut tieto erannosta, jonka suuruusluokka selvisi käytännössä perjantaina tielinjan suunnan avulla tehdyssä kompassinkalibroinnissa. 10 astetta oikealle tekee ihan kivan poikkeaman jo lyhyemmälläkin matkalla. Parempi kompassihan oli unohtunut autoon, mutta sillä surkeammalla selvittiin. Ylitysrastilla tehtävänä oli rakentaa A-pukki ja Maken uusi ylitystapa kirjattiin eritysmaininnalla ylös. Kontatenkin pääsee.

Soita oli paljon ja ne olivat märkiä; rastit sijoitettu ansiokkaasti joko suolle tai suon reunaan. Järjestäjät suosittelivatkin ennakkoon tukevapohjaisia kumisaappaita, mutta aika harvalla sellaisia näki... Ehkä merkittävin suoelämys koettiin Känsälammen ympäristössä, jossa kahlattiin hyvän matkaa hyllyvällä avosuolla toivoen parasta. Päivätehtävänä oli jousipyssyn ja nuolen rakentaminen ja sittemmin ao välineillä maalikarhun ampuminen tai ainakin yrittäminen. Loppumatkasta hieman kohmeinen kyykärmes osui reitille, mutta tuli ajoissa huomatuksi.

Lauantaina teputettiin alkumatkalla epätyypillistä, jopa kuivaa kulku-uraa. Suo siellä rakka täällä. Rasteina mm. marjojen tunnistusta ja karttahahmotusta koordinaattiviivastoaapuna käyttäen. Keittorastilla sai sopivasti tankattua. Paluu arkeen oli kuitenkin edessä: huomattavan märkä suorasti viilensi jalakset ja rastitehtävänä oli sopivasti suohiihtoa. Loppupäivä meni teitä pitkin, kantapäiden ja akillesjänteiden huomautellessa olemassaolostaan. Silmäpusseihin meinasi kompastua. La-illan piristys oli toiseksi viimeinen rasti, jossa nuuskittiin erilaisia palavia nesteitä bensiinistä lähtien.

Viimeisenä yönä oli pakkasta. Pikataival alkoi klo 3.30 parin kilometrin siirtymisellä. Lähtö oli klo 4.00 ja klo 9.00 mennessä tulisi olla maalissa. Suunnistuskartta oli vanha ja soita tuli taas vastaan, mutta myös helppokulkuista kangasmaastoa. 20 vuotta vanha hakkuuaukea kartalta muistuttaa ällistyttävän paljon nuorehkoa metsää.

Mäyrät eivät periaatteesta suostuneet juoksemaan, reipas kävelyvauhti ei riittänyt perusradalle, mutta takarajaan jäi aikaa.

Kävelymatkaa kertyi tälläkin kertaa tarkistusmittauksen jälkeen melko tarkalleen 140 kilsaa.

Mäy!