Etelä-Korea ulkoilukohteena

Morientes Etelä-Koreasta! Tai paikallisella murteella ”anjonghasioo”. Muutimme tänne Ulsaniin, Hyundain kotikaupunkiin, melkein neljä kuukautta sitten. Aika on mennyt nopeasti. Työn perässähän tänne muutettiin, mutta keskiarvoksi tulee normaali suomalainen työviikko, kun toinen meistä on työttömänä. Voimme täällä yllättävän paksusti, mikä ei kyllä ole paikallisen ruuan ansiota. Harva ihminen lihoo riisillä ja hapatetulla kaalilla. Sen sijaan kaikenlainen liikkuminen, kuten myös Sysimusta Satku, kärsii paikallisesta elämänmenosta. Asuinkompleksissamme on kuntosali ja squash-kenttä, joten näillä lajeilla on pyristelty eteenpäin. Ulsan – Ecopolis, kuten paikalliset itse kaupunkia vitsikkäästi kutsuvat – on erittäin teollistunut kaupunki. Ehkä maailman suurin autotehdas asuu ja voi paksusti täällä Ulsanissa, kuten myös valtaisa petrokemian teollisuus, joka onkin valloittanut mittavan pätkän rantaviivaa (25-30km). Rantaviivan on ominut itselleen myös isohko telakka. Vasta hiljan korealaiset ovat saaneet luvan mennä rannoille, johtuen maan puolustussyistä, niin on ehkä ymmärrettävää, että tehtaat ehtivät ensin. Meilläkin on kunnia saada asua maailman suurimman telakan kainalossa, joten ulkoilureitit ja kivat, vihreät metsät ynnä muut kasvillisuutta rönsyilevät maapläntit eivät sijaitse tässä kotiportailla.

Korea on hyvin kukkulainen maa. Nyppylät eivät ulotu taivaisiin, mutta ovat sitäkin parempia trekkaus- ja maastopyöräilypaikkoja. Valitettavasti kaikki ulkomailta tuotu tavara saa täällä luksusveron, joten polkupyörät ovat valitettavan kalliita. Myös kiipeilykallioita löytyy! Olemme pari kertaa käyneet roikkumassa köydessä, Jussin on onnistunut liidatakin. Oikein hauskaa. Riesana ovat vain runsaslukuiset hyttyset ja epäesteettisyys johtuen korealaisten välittömästä suhtautumisesta roskaamiseen. Ilmasto oli erityisesti heinä-elokuussa kuuman kostea. Syyskuussa alkoi jo helpottamaan, mutta riesana olivat ohimenevien taifuunien aiheuttamat rankahkot vesisateet. Nyt marraskuussa on aivan loistelias syksy. Kukkuloiden rinteet ovat ruskan eri väreissä ja vihreät männyt erottuvat joukosta. Lämpöä on täällä Kyproksen leveydellä noin 15 astetta keskipäivällä ja öisin nollassa tai alle. Asuntojen eritystä täällä ei tunneta, joten lämmitystä on pakko käyttää. Korea on energiankulutuksen supermaa, kesäisin ilmastointi huutaa täysillä ja talvella lämmitys. Kyllä surettaa jäätiköiden puolesta.

Valloitimme Etelä-Korean korkeimman vuoren, Mt Hallan, 1950m 16. elokuuta 2007

Etelä-Korean korkein kohta sijaitsee Jeju-saarella. (Korean niemimaan korkein kohta sen sijaan sijaitsee Pohjois-Korean turvallisella maaperällä.) Mt Halla, eli Hallasan on vanha tulivuori, jonka huipulla on pieni kraatteri. Reitti oli hyvin merkattu, eli köydet rajasivat polun molemmilta puolilta koko matkan ajan. ”Round tripille” tuli mittaa reipas 19 km, korkeuserometrejä oli 1350m. Alkutaival oli rehevän metsän keskellä, laulukaskaiden piirittämänä. Päivä oli kuuma, eväät olivat erinomaiset, ja pääsimme tavoitteeseen, eli hyvään fiilikseen. Huippumaisemat olivat hienot, kunnes sumu peitti näkyvyyden. Takaisin autolle päästyämme olo oli jo hiukan ryytynyt. Uni maittoi erinomaisesti.

Yhdet Suomi-henkiset juhlat täällä on vietetty, kun pidimme tupaantuliaiset Jussin korealaisille työtovereille. Tarjosimme lihapullia, perunamuusia ja pannukakkua. Suomalaiset tuotteet ovat harvassa, joten riemua on piisannut, kun olemme kaupasta löytäneet Golla-merkkisiä kännykkäpusseja ja johtoniputtajan. Seoulilaisessa musiikkiliikkeessä oli myynnissä Apocalyptican ja Nightwishin levyt. Se, mistä Suomi tunnetaan, on kuitenkin xylitoli.

Kerkesixen Korean osasto, Heidi #0546 ja Jussi #0547