Kaukopartiohiihto Pajulahti-Utti 25.2.2006

Olimme liikkeellä kolmen miehen partiolla (2 turkulaista ja 1 salolainen). Muita Kerkesixläisiä ei näkynyt, mutta niitä saattoi olla silti liikkeellä. Nautiskelimme Pajulahdessa aamupalan ja liikkeelle päästiin klo 8.30. Alku sujui mukavan liukkaasti järven jäällä, latupohjalla ja jäisillä teillä. Matkakeidas (noin 21 kilsaa) saavutettiin klo 12 aikaan. Tiukka välitankkaus kahvilla & pullalla ja sitten takaisin matkaan. Paikalla oli myös lastenhiihtokisat, mutta väärän varustevalinnan takia emme lähteneet osallistumaan sprintti-matkaan.

Seuraavalla 15 kilometrin pätkällä aurinko rupesi lämmittämään keliä ja hiki virtasi vaikka päällä ei ollut juuri mitään (KSX-buffi ja aurinkolasit tietty oli). Anhavalle (36 kilsaa) saavuttiin hyvissä voimissa ja pikku pakkasesta huolimatta päätimme nautiskelimme nuotiolounaan makkaran muodossa. Aikaa oli kulunut tässä kohtaa jo noin 7 tuntia. Anhavan jälkeen nautiskelimme huolletulla ladulla reippaista mäistä ja ahtaista laduista. Kymijoen ylityksen jälkeen maasto tasaantui taas pelto lykkimiseksi.

Vaikka järjestelyt oli hoidettu muuten mallikkaasti niin tässä kohdassa reittiä oli käynyt järjestäjille pieni kämmi, kun Paaskosken hiihtomajaa ei ollut merkattu huoltopisteeksi karttoihin. Koska emme olleet myöskään perinteisesti lukeneet toimintaohjeita tarkasti paperista niin suuntasimme kulkuamme Käyrälammelle. Onneksemme kuitenkin jutustelimme yhden taukoporukan kanssa, joka kertoi reittimuutoksista ja saimme kurssi korjattua. Klo 19.30 aikaan pääsimme Paaskoskelle katsomaan Palanderin ensimmäistä ja onnistunutta laskua. Viimeiset tankkaukset ja sitten suuntasimme pikataipaleelle kohti Uttia, jonne saavuttiin klo 21. Nopeat saunomiset ja sitten autolla kohti Turkua. Kokonaishiihtoaika oli siis 12.30 ja matkoineen aikaa kului suurin piirtein nukkumatta noin 24 tuntia. Kotona jo vähän sitten väsytti.

Hyvin oli porukkaa liikkeellä taas tänäkin vuonna ja metsässä näkyi lumipukujen lisäksi myös pystykorvia ja Suomi-konepistoolejakin eli oikeaa fiilistä ollaan tuolla hakemassa. GPS:n matkamittariin kertyi vain 64 kilometriä, vaikka olisi pitänyt tulla noin 75 kilometriä eli joko olimme oikoneet sopivasti tai sitten Paaskosken reittimuutos oli syönyt kilometrejä.