Kokemuksia ja vinkkejä Sysimustalta Satkulta

Sysimustalle Satkulle osallistuneilta on kysytty palautetta ja ohessa on muutamia kommentteja kohdasta "Minkä ohjeen antaisit Sysimustalle Satkulle lähtevälle ensikertalaiselle?"

Etukäteisharjoittelu, jos suinkin Satkun verran yhteensä kävelyä, aluksi 10-15 lenkkejä, lopuksi joku 20-25, niin huomaa, mistä alkaa hiertää ja kolottaa.
Satsatkaa jalkojen huoltoon, harjoitelkaa teippaamista, ajakaa kengät sisään tarpeeksi ajoissa,ottakaa vaikka kahdet sisäänajetut lenkkarit mukaan jotta silloin kun jalat turpoavat, voi vaihtaa isompiin kenkiin.
Kun on päätös tehty satasesta, aseta aikatavoite seuraavalle huoltopisteelle ja unohda kaikki muu. Aina tulee uusi huoltopistetavoite.
Jalkojen ja muun kropan huolto kannattaa aloittaa paljon ennen kuin tuntuu että niitä tarvitsee huoltaa. Esim ekalla pisteellä jo talkkia, persvaseliinia jne. Tästä voi tehdä hauskan perhetapahtuman ;-).
Kannattaa pistää jalkaan parhaat juoksutossut, eli hyvin vaimennetut kengät. Kaikkien jalat saavat kovaa kyytiä.
Jos ei ennen ole itseään piessyt, kannattaa heittää keskipitkä testikeikka, jotta tietää mistä paikat hajoo ensin.
Lepää ennen Satkua huolella. Ja mukaan positiivista mieltä!
40-50% kävelystä suoritetaan korvien välissä, asenne- ja tahtolaji, hiljaa hyvä tulee.
Tasainen, itselle sopiva vauhti ja lyhyet tauot. Ei tartte juosta, matkaa kyllä riittää.
Älä lähde.
Sattuu, jos ei annakaan.
Matka ei tapa vaan se vauhti.
Kävele, kävele, kävele.
Älä lähde treenaamatta pidempiä kävelylenkkejä ja mieti tarvittavat varusteet huolella.
Kävelkää ihmeessä aina kuin mahdollista tien pientareella :) jalat kyllä kiittää sitten myöhemmin.
Koskaan ei voi tietää mitä voi tapahtua... Tasainen vauhti oma kunto huomioon ottaen, vauhti hiipuu loppua kohti hyvin todennäköisesti uskoa omaan vauhtiin. Vaikka tulimmekin hitaasti, niin vauhti oli aika tasainen koko ajan ja sen ansiosta luulen, että myöskään lihakset eivät pahemmin menneet jumiin.
Kannattaa varata loppumatkalle jotain helposti nieltävää safkaa. Ainakin oma kroppani on sellainen, ettei kiinteä ruoka juuri enää loppumatkasta uponnut.
Älä lähde mukaan, jos imetät... Siitä ei hyvää seuraa. Ei kannata stressata liikaa etukäteen. Ja jos tuntuu, että kengässä on kivi mutta mitään ei löydy, niin se on luultavasti alkava rakko (eli tässä vaiheessa kannattaa varmaan teipata jalka ...)
Pitää varautua jalkakipuihin ja särkylääkettä (samalla tulehdusta parantavaa) mukaan. Ja pitää muistaa juoda ja tankata koko ajan vaikkei siltä tunnukaan. Mahdollisimman isot kengät, jalat voi turvota enemmän kuin maratonilla.
Kanattanee nukkua hyvin edellinen yö, väsy tulee pimiässä aamuyöstä. Vaseliinia tms. jalkaan ajoissa. Kahdet eri kengät, joita sitten voi vaihdella...
Alku meneee mukavasti rallatellen, mutta loppu ei tule olemaan herkkua.
Pidempää lenkkiä etukäteen jopa 40km, jotta näkee mikä paikka hajoaa ensimmäisenä ja miten sitä voisi ehkäistä!
Varaa hyvät kengät ja treenaa etukäteen pitempiä lenkkejä.
Tasaisesti eteenpäin, ei kannata hötkyillä vaikka hyvältä tuntuisi.
Kengät kunnolla ajettu sisään ja vähän kannattaa kävellä asvaltilla ennen kuin lähtee
Kannattaa tutustua omiin lenkkareihin pitkillä lenkeillä,hyväksi todettu juoksukenkä ei todellakaan aina sovellu tähän rääkkiin! Matkalle mukaan paljon puhtaita sukkia, ja vaikkapa toiset kengät.
Hyvät kengät ja hyvä kivun kesto, avointa mieltä ja pieni ripaus "hulluutta" ei ole pahitteeksi.
Malta lähteä tarpeeksi hiljaa, kärkiporukoiden karatessa tulee äkkiä pakokauhu ettei pysy joukossa.
Pyri pitämään oma kävelyrytmi ja pidä lyhyet, suunnitellut tauot. Varaudu pahimpaan, todennäköiseti et pety ;-). Jokainen askel vie hieman lähemmäksi maalia.
Huomioi jalkojen turpoaminen. Mieti paluujärjestelyt ilman rattiin nukkumisriskiä. Kävele sisäänajetuilla kengillä.
Koekävelee jalat pidemmällä lenkillä: mihin paikkoihin teippiä. Pari pidempää (min. 6h) testikävelyä. Pyrkii minimoimaan taukoihin kuluvan ajan.
Kipu on uskomaton, mutta maaliipääsy palkitsee kaiken vaivan.
Ota musiikkia mukaan, piristää mielettömästi synkillä hetkillä, kun voi kuunnella tsempaavaa lempimusaa.
Rauhallisesti, kuuntele itseäsi, älä riehu, nauti, valitse sopiva porukka, jossa huuli lentää
Rohkeasti mukaan. Malttia ja huumorimieltä matkantekoon. Niin ja tyvenrasvaussettiä ei kannata unohtaa kotiin :)
Aloita hitaammin, aloita oikeasti hitaammin, etene tasaisesti. Juokse alamäet, jos pystyt
Kävelyreeniä, ei juoksureenejä. Kenkävalinta on erittäin tärkeä. Itse onnistuin munaamaan sen.
Vanha viisaus, ei matka tapa vaan vauhti, ja kengänvalinta: Isohkot lenkkarit, joilla kävelty reilusti ja matkalla sukkia vähemmäksijalan turpoamisen mukaan.
Hyvät kengät, lyhyet tauot, riittävästi eväitä, joka taukopaikalta ruokaa mukaan (säännöllinen tankkaus!)
Kannattaa uskoa omaan vauhtiin. Vaikka tulimmekin hitaasti, niin vauhti oli aika tasainen koko ajan ja sen ansiosta luulen, että myöskään lihakset eivät pahemmin menneet jumiin.
Tapahtuma on tosiaankin maaottelu itseään ja pahaa mieltä vastaan, ei kilpailu toisia vastaan, muista tämä, aikaa on 24 h!!! Jos sen virheen tekee, voi se koitua " kuolemaksi" tässä lajissa! Eli omaa vauhtia kulkien, ei jäniksenä muiden perässä, silloin mahdollisuus päästä perille on paljon suurempi! Se on suoritus jossa joko onnistuu tai ei onnistu ja tällä kertaa se järkevällä toiminnalla onnistui itselläni! Eli pää kovana matkan aikana omaan suoritukseen keskittyen, älä seuraa muita : ) !!Toinen tärkeä juttu on lähteä matkaan oikeilla eväillä, tässä epäonnistuin itse edellisvuotena! Puoleen väliin asti todellakin pizzaa, limsaa, chipsejä, suolavettä, suklaata ym. herkkuja, näillä moottori kulkee ja piristää myös mieltä. Sitten puolen välin jälkeen voi siirtyäkin kevyisiin kuten mustikkakeitto, banaani, jotain muuta juotavaa ( palautusjuomaa esim. ) ja loppumetreille jos mikään ei maistu ja alas mene, niin muutaman geelin  voi ottaa, sitten ollakin maalissa jo : ) !! Ja  kolmantena lämmin pukeutuminen, varsinkin että jalat pysyy lämpöisinä, villa suojaa hyvin reisilihaksia kylmältä viimalta sekä oikeat / hyvät jalkineet, jalat etukäteen teipattuna!! Ja juoksuaskeleet alamäissä auttaa ja "hoitaa" jalkoja!!
Mieti, hyvä ihminen MIETI ja mieti ainakin vielä KERRAN! No ei vaineskaan, ehdottomasti mukaan jos kiinnostaa tutustua omaan pimeään puoleensa (darkside of the force). Kenkiin kannattaa panostaa ja muutaman kerran niitä sisään ajaa yli 30km:n kävelyillä. Kympin ja kahdenkynmpin kävelyt ei auta yhtään eikä varsinkaan anna minkäänlaista kuvaa tulevasta. Tosin ei tuo kolme tai neljäkymppikään vielä. Sysis alkaa vasta tuossa noin 60 kohdalla. Samoin kannattaa tutustua aikaisempiin satkuihin nettisivuilla ja kysyä "veteraaneilta" kokemusperäisiä neuvoja, vinkkejä ja tieto-taitoa. Sää on myös syytä ottaa itse kunkin huomioon --> vettä tulee ihan varmasti ja enemmän kuin todennäköisesti PALJON tai sitten ei ole Satku kyseessä. Näin ollen jos ei pidä kävelemisestä, pimeydestä, sateesta, märistä vaatteista ja kengistä, kilometrien mukaan huononevista jutuista ja kanssakäveliöistä, banaaneista, lihapiirakoista, vedestä ja sen eri olomuodoista ja sekoituksista niin EI MUUTA KUN HEIJASTINLIIVIEN JOUKKOON :-)
Kannattaa juosta alamäet ja muutenkin pyrkiä etenemään mahdollisimman reippaasti ja minimoimaan taukoihin kulutettu aika. Varsinkin lopussa ei pahemmin kannata pysähdellä, sillä pysähtyessä paikat jämähtää ja hiertymät alkavat taas kolotella kun lähtee uudelleen liikkeelle. Kun alkaa väsyttää, kannattaa laulaa. Se piristää kummasti ja matka taittuu nopeasti!
Lenkkareilla kannattaa KÄVELLÄ ennen Sysimustalle Satkulle lähtemistä, että ne olisivat valmiiksi muotoutuneet jalkaan eivätkä hiertäisi. Vaikka samoista juoksulenkkareista, joita on käyttänyt koko syksyn, ei tulisikaan juostessa rakkoja, niin tilanne on aivan toinen, kun niillä samoilla kengillä kävelee! Jos tietää, että johonkin kohtaan jalkaa tulee kuitenkin rakko, niin se kohta kannattaa teipata jo valmiiksi. Eväät kannattaa olla sellaisia, että ne ovat mahdollisimman valmiissa muodossa. Alamäet kannattaa hölkätä (rentouttaa jalkoja ja tuo vähän rytmin vaihtelua kävelyyn). Jossain vaiheessa reissua tuntuu joka tapauksessa pahalta, mutta se saattaa mennä ohi (ainakin henkinen tuska ja lihaskivut).
Itse suorituksessa tasainen eteneminen sopivalla teholla sekä jatkuva tankkaaminen ovat mielestäni ensiarvoisia viemään suoritus kunnialla loppuun. Kipuja tulee tässä väkisin, mutta ne on kestettävä ja siirrettävä pois ajatuksista, muuten nitkahtaa nopeasti. Iloinen ja posittivinen asenne auttaa kestämään vaikeanakin hetkenä.
Ennen satkua riittävästi tankkausta ja lepoa, ja mukaan hyvät kengät jotka ei takuulla hierrä. Satkulla paljon nesteitä ja mahdollisimman lyhyitä taukoja, jalkojen ei saa antaa kylmettyä. Myös laulukirja mukaan jotta ei jutut vaan lopu kesken, silloin tulee kuolema.
Mitään taidetta tästä ei kannata tehdä; sisäänajetut tossut jalkaan, reissaria boksiin ja tassua toisen eteen. Tässä ei tapa nopeus vaan aika. Siinä puolen välin paikkeilla on kriittiset hetket käsillä, kun paikat on aika lailla hajalla ja vielä semmoset 10 tuntia pitäis jatkaa. Jos vaan pään saa pidettyä kasassa niin loppuun kyllä pääsee. Mikään helppo rasti tämä tosiaan ei ole, mutta lopussa fiilis on sitäkin parempi.
Satkulle on syytä lähteä kokonaisvaltaisesti ajatellen suljetuin mielin ja robottimaisen kellomaisesti edeten. Kannattaa olla puhumatta viikko ennen koitosta, jotta juttua riittää matkalle edes joksikin aikaa (siten saa tunteja kulumaan huomaamatta). Myös saksalaisen raskaan musiikin kuuntelu voi tahdistaa matkantekoa mukavasti. Huoltopisteillä riittää keksin imaisu, öljyjen vaihto sekä vesikyttyrän täyttäminen, pl. ruokailupiste. Kivunpuudutuslääkkeet sekä hyvä kenkä-sukka-yhdistelmä ovat ihan müst.
Ehkä ainoa ohje, että muistaa edetä omaa vauhtia. Vaikka kuinka antaisi ohjeita, ei sitä voi tietää ennen kun kokeilee :)