Kuivalihan tekeminen kotioloissa

Kuvituskuva kirjoitukselle Kuivalihan tekeminen kotioloissa
Tero

Ravintoarvoiltaan liha ei ole retkioloissa välttämätöntä, mutta pään kunnossapitämiseen se on hyvä lääke. Koska liha on kosteana ikävän painavaa ja jäätyneenä vaikeaa käsitellä, kannattaa se kuivata ennen mukaan ottamista. Suomessa ei kaupoista juurikaan saa kuivattua lihaa, eli amerikkalaisittain jerkyä, ja jos saa, niin hinnat ovat tähtitieteellisiä. Niinpä kuivaus kannattaa tehdä itse. Alla on esitetty yksi tapa tehdä kuivalihaa kotioloissa. Tapa ei välttämättä ole ainoa oikea, mutta todistettavasti toimii. Usein ehdotetaan kuivatun soijarouheen käyttämistä kuivatun lihan sijaan, mutta tässä artikkelissa puhutaan lihan, ei soijan kuivaamisesta. Soijarouheella pystyy välttävästi korvaamaan kuivatun jauhelihan, mutta kuivattua kokolihaa siitä ei saa hyvällä mielikuvituksellakaan. Tässä siis: lihan kuivatus.

Otetaan riittävästi lihaa. Nauta on yleisintä ja halvinta, mutta myös hevonen, poro, kauris tms. ovat hyviä kuivatettavaksi. Naudan lihasta paistit käyvät mainiosti kuivaukseen. Uuniin tai pieneen kotikuivuriin mahtuu yleensä maksimissaan noin 1-2 kg lihaa. Lihasta siistitään pahimmat kalvot pois.

Liha leikataan syiden suuntaisesti, noin 0,5 cm paksuiksi, 5 cm leveiksi ja 15-20 cm pitkiksi suikaleiksi. Liha leikataan pitkittäissyyhyn, koska tällöin saa nätimpiä ja kestävämpiä palasia. Kuivaamisen kannalta ei ole mitään syytä miksei voisi leikata myös poikkisyyhyn, eli tyyli on vapaa. Poikkisyyhyn leikattu liha liha saattaa olla mureampaa ja nopeammin nestettä imevämpää.

Lihan voi marinoida. Marinoinnilla saa lihaan pieniä makueroja. Marinadiksi sopii mikä vain öljytön marinadi. Usein käytetty versio saadaan suolasta, chilistä, pippurista, sitruunasta, balsamiviinietikasta ja soijakastikkeesta. Marinadi tehdään kulhoon, lihansuikaleet laitetaan sekaan, sekoitetaan ja laitetaan kylmään. Vuorokauden marinointi on riittävä, lihoja kannattaa käydä välillä möyhimässä jotta marinointi on mahdollisimman tehokasta.

Lihan voi kuivata kotioloissa kahdella tavalla: uunissa tai kuivurilla. Kotikuivureiden käyttöohjeissa tuskin koskaan mainitaan lihaa, lievätkö valmistajat liian varovaisia. Tästä ei kannata hämääntyä. Jos kuivaukseen käyttää uunia, voi lihasuikaleet roikuttaa ritilästä laittamalla jokaisen suikaleen päästä cocktailtikku läpi (huom: maustettuja hammastikkuja kannattaa varoa, ne tekevät lihan lähes syömäkelvottomaksi). Ritilä laitetaan uunin yläosaan, ja alle ainakin aluksi pelti ja leivinpaperi ettei uuni likastu. Uuni laitetaan noin 70-90 asteeseen (uunista riippuen), ja luukku pidetään hieman raollaan jotta ilma kiertää ja kosteus pääsee ulos. Jos käytössä on kiertoilmauuni, niin kuivauksen voi tehdä uunin luukku kiinni. Näissä ohjeissa mainitut lihat kuivuvat noin 12-16 tunnissa.

Kuivurilla kuivattaessa lihat ladotaan ritilöille niin, että väleihin jää jonkin verran tilaa ilman liikkua. Sitten vain kuivataan kuivurin ohjeiden ja ominaisuuksien mukaan. Kuivurissa olevien ritilöiden paikkoja kannattaa välillä vaihdella, ja ritilöillä olevia lihoja käännellä. Esimerkiksi Severin-kuivurilla täysi annos lihaa kestää noin 10 tuntia kuivua.

Kuivuneen lihan pitäisi olla tummaa ja melko lailla kovaa. Anna kuivuneen lihan jäähtyä, ja säilö ilmatiiviiseen paikkaan, esim. Minigrip-pussiin. Säilytä pussia kuivassa paikassa ja valolta suojattuna.

Lihaa voi käyttää joko sellaisenaan syöden (sopii erittäin hyvin yhteen oluen kanssa, sivuvaikutuksena aiheuttaa luonnottoman kovan janon), tai ruoan seassa imeyttämällä nesteeseen. Kuivaliha imee melko hitaasti nestettä, joten se kannattaa laittaa ensimmäisenä likoamaan, mielellään jopa paria tuntia ennen ruoanlaiton aloittamista.

Liha säilyy pitkään, jopa vuosia. Tarkkaa aikaa ei voi antaa, koska se riippuu lihan kuivuudesta ja säilytysolosuhteista. Yleensä säilytys ei aiheuta ongelmia, koska liha tulee syötyä ennen kuin on viikkoakaan kulunut. Lihan, kuten muidenkin kuivatuksien kanssa, on vain mielikuvitus rajana. Kokeiltu on ainakin seuraavien lihojen kuivaamista: kana, possu, hevonen, poro, kauris, maksa, munuaiset ja sydän. Eläinkunnasta myös kalaa ja äyriäisiä voi kuivata. Kasvikunnasta voi kuivata käytännössä mitä vain.