Pöyrisjärven erämaa-alue ulkoilukohteena
Kun Toni ehdotti minulle kunnonkohotus-retkeä johonkin päin Suomea ajankohtana lokakuun puoliväli, innostus oli kova. Minulle kotoinen P-K seutu olisi ollut kiinnostava (ilman hirvikärpäsiä), mutta kumpikin ilmaisi kiinnostuksensa Pohjois-Lappia kohtaan. Eli sinne siis.
Haltin valloitus kiehtoi molempia, mutta suurtuntureille jo satanut ensilumi ei houkutellut. Liukas rakka olisi myös nilkoille murhaa, olihan Sysimusta Satku vielä edessä. Tunturit toki kiinnostivat, etenkin jos löytyisi ihan uusi paikka. Sellainen löytyikin - Pöyrisjärvi.
Suosittelemme siirtymistä Lappi-osastolle yö aikaan, niin ei mene sekään aika hukkaan. Paikallinen Jounin kauppa sai aimo annoksen etelän variksien valuuttaa, ja sieltä hankitut eväät jaettiin tasan Linkukodan (suosittelemme) lämmössä. Kartat lainattiin kaveriltamme Markukselta, ja Raattaman loisteliaan lounaan jälkeen suunnistimme vatsat täynnä mäntyrajan taakse.
Jätimme auton Kalmankaltion Kämpän "parkkipaikalle" epäilyttävistä lasinsiruista huolimatta. Ensimmäiset tunnustelut maastoon tehtiin pitkin maastoautouraa, ja tutustuimme ensimmäiseen paikalliseen. Hyvin janoiseen "totta teillä ryyppy matkassa on kuiten" -poromieheen. Kerkesix-laavun pystytimme tunturikoivikkoon iltahämärissä ja nautimme ansaitun perinneruoan eli grillatun kanan.
Tunturikoivikko osoittautui seuraavana päivänä haasteelliseksi suunnistusmaastoksi, mutta tunturit itsessään erittäin mukavaksi alustaksi, koska alueelta puuttuu miltei kokonaan Rakka-kakka. Päivän aikana nautimme auringosta ja noin 15 asteen lämmöstä. Illalla navakka tuuli ajoi meidät hakemaan tuulensuojaa löytämästämme vanhasta saunasta, luksusasumus muuten.
Aamulla tapasimme paikan isännän, joka ei onneksi peloistamme huolimatta ollut syväjoki osastoa, vaan poromies matkalla työmaalle. Sakkokierros tunturin kautta osoittautui helmivaihtoehdoksi. Kauniit järvet ja harjut siivittivät meidät Pahtavaaran kautta Lenkihaan kämpälle. Tonin ensimmäinen varsinainen kämppäyö meni rattoisasti noin 40 asteen lämmössä.
Seuraavan päivän retki avohietikkoseikkailun jälkeen kallioalueen kautta jängälle kasvatti kunnioitusta paikallista luontoa kohtaan. Suot ovat isoja, eivätkä lenkkarit ja aerobic tossut ole parhaimmat mahdolliset jalkineet. Onneksemme sateet olivat olleet kesällä vähäisiä. Todella kauniiden hiekkatievojen jälkeen illan (ei siis kulkijoiden) tummuessa löysimme Korteojan kämpälle, missä edelliset vierailijat olivat olleet noin kuukautta aiemmin (ehdotan Korteojaa viralliseksi KSX partiomajaksi). Ei polkuja eikä teitä perille. Opitaanhan ainakin suunnistamaan!
Viimeisenä varsinaisena vaelluspäivänä saatiin sadetta. Tunturissa päästiin heikon näkyväisyyden takia harjoittamaan suunnalla vaellusta. Poroerotuspaikan jälkeen matka mönkijäuralla taittui hyvää vauhtia. Päivän aikana nähtiin Pöyrisjärven parhaita puolia: loivia tuntureita, polutonta erämaata, vesistön ylityksiä (myös räkänä), hiekkatievoja, hyviä polku-uria ja avaraa maisemaa.
Auto löytyi ehjänä Kalmankaltiolta illan hämärtyessä ja lyhyellä moottorimarssilla siirryimme Hetan hampurilaisten ja sankan lumisateen kautta kuusirajan eteläpuolelle valmistautumaan maalikyliin palaamiseen.
Pöyrisjärven erämää on parhaimmillaan ruska-aikana. Talvella erinomainen kohde hiihtovaellukseen loivien tuntureiden takia, ja kivettömät polut soveltuvat hyvin pyörävaelluksiin. Alueelta löytyy myös pari kiinnostavaa jokea melontaan, koskiluokitukset 1-3.
