Reitti 2000 fillareilla

Homma oli yksinkertainen. Pyörän selkään ja reittimerkintöjä seuraten. Pitkin Reitti 2000 polkupyöräillen.

Lähtöpaikaksi oli valittu Myyrmäen urheilupuisto, josta pääsi kätevästi reitille. Lähtöpaikan peruste oli että osa porukasta pääsi luikahtamaan kotoa kätevästi aloituspaikalle, niin kaikkien ei tarvinnut siirtyä autojen kanssa pelipaikalle. Samoin "keskeltä" aloittamisen katsottiin mahdollistavan keskeyttämisen, mikäli aikataulun kireys tai jokin muu syy aiheuttaisi tarpeen lyhyemmälle pyöräilylle.

Reissuun lähdettiin aikatauluun kirjatun mukaisesti kaksikymmentä minuuttia yli yhdeksän kelin ollessa aurinkoinen vaikkakin hieman viileä. Myyrmäestä Petikkoon reitin pohja oli kiinteä ja hyvin ajettavassa kunnossa. Mutta, Petikko-Serena välillä oli muta-vesi yhdistelmä kasautunut velliksi, joka ei ainakaan helpottanut pyöräilyä... Taluttaen matka sujui kuitenkin hitaasti mutta varmasti.

Serenassa sattuikin ensimmäinen varusterikko, kun yhden pyörän ketjut saatiin kiilattua eturattaiden väliin. Ketjujen kanssa olikin matkan aikana ongelmia kaikkinensa viisi kertaa kahdessa pyörässä.

Serenasta Luukkiin matka olikin jälleen oivallista ulkoilumoottoritietä, jota pitkin oli hyvä mennä iloisesti rallatellen. Luukki-Salmi väliltä löytyi sitten jo hetkittäin haastavampia pätkiä. Rinnekodin jälkeen alkoi metsäosuus, jolla "kädet tangolle - jalat maahan" mentaliteetti realisoitui todelliseksi toiminnaksi. Pääosin metsäpolut olivat ajettavia, mutta osan matkasta eivät ajajien taidot kohdanneet reitin vaatimustasoa. Tätä pienipolkuista, todellista maastopyöräilyreittiä ajettiin Rinnekodilta Majalammille ja edelleen Kuikunläänille saakka. Tosin välillä oli myös hiekkatiepätkiä, mutta pääasiassa reitti kulki pieniä polkuja pitkin.

Kuikunlääniltä lähdettäessä oli pienehkö pätkä, polkuosuutta, mutta loppumatka Salmeen kulki joko teitä tai ulkoilureittejä pitkin. Salmesta matka jatkui kohti Nuuksionpäätä ja Solvallaa. Kävellessä reitti kulkee Haukkalammen ja Nahkiaispolun kautta, mutta pyörällä sinne ei ole lupa mennä. Siksipä reitti Nuuksionpäähän ajettiin suoraan tietä pitkin.

Sovallassa sai polkea mäkiä huolella ylös ja alas. Matkan rasitus alkoi tuntua tässä vaiheessa jo pienille pakaralihaksille... Muuten väli Solvalla-Pirttimäki toimi selkeästi ulkoilureittiä pitkin. Pirttimäessä pidettiin huolellinen tauko, eväitä nauttien ja nurmikolla auringossa löhöillen.

Tässä vaiheessa katsottiin ettei ryhmän tarvinnut seurata orjallisesti reittimerkintöjä. Jos sinivalkoiset merkit ohjasivat hankalasti ajettavalle polulle ja vieressä kulki ajokelpoinen reitti, niin vaihtoehto "tietäpitkin" otettiin käyttöön. Näin toimittiin myös Luukki-Myyrmäki välillä. Petikon kuravelli oli jo nähty ja reitti siltä osin ajettu. Siksi pyörät kulkivat Askiston kautta Myyrmäkeen. Reitin pituuteen tämä ei vaikuttanut juurikaan, mutta rikkinäisten polkijoitten elämää päätös helpotti huimasti.

Myyrmäen kohdalla suurin osa taistelijoista oli jo tehnyt päätöksen siirtyä kahdelta neljälle renkaalle, vain pari sitkeintä päättivät hoitaa reitin loppuun saakka. Matka jatkui siis kohti Laaksoa ja takaisin Myyrmäkeen. Reitillisesti Myyrmäestä Helsinkiin ei sisällä vaativaa maastoajoa, vaan suurimmaksi osaksi ajetaan ulkoilupolkuja pitkin Pitkäkosken ja Pirkkolan kautta Laaksoon. Siellä tarvitsi vielä tehdä u-käännös ja palata alkupisteelle Myyrmäkeen. Alkupätkään oli käytetty aikaa noin kahdeksan tuntia ja Helsingin keikka vei vielä reilu kaksi tuntia.

GPS tallensi reissusta seuraavanlaista dataa:

• Matka: 110km
• Huippunopeus: 56.3km
• Ajoaika: 7h 34min
• Keskinopeus ilman taukoja: 14.5 km/h
• Keskinopeus: 10.6 km/h
• Tauot: 2h 50min
• Kokonaisnousu: 869m
• Max elevation: 117m