Sysimusta Satku I - 28.11.2003

Reipashenkinen kävelymaaottelu omaa pahaa mieltä vastaan, mahdollisuutena voittaa itsensä.

Kokoontuminen oli perjantaina 28.11 klo 17.00 Granin uimahallilla, missä valmistauduttiin, suoritettiin alkuhuollot ja kaiken henkisen psyykkauksen jälkeen siirryttiin 100 km sisämaahan vaelluksen aloituspaikalle. Näillä kuvioilla lähdettiin liikkeelle ja Iltsun sisko Hanna ystävällisesti kuljetti sysimustat satkuilijat Lopen kirkonkylän maastoon, josta Satkun kävelyosuus käynnistyi ilta kahdeksalta.

Säätila oli juuri tilatun kaltainen: pimeä (siis sysimusta) ja kostea. Tästä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi askellus ja mieli oli korkealla ja osasto liikkui kohti Karkkila Cityä reippain mielin. Matkan aikana pidettiin lyhyitä taukoja aina sopivin väliajoin ja ensimmäinen huoltaja Flash, toi pelastuksen kultaisia banaaneja sekä raikasta Päijänteen vettä satkuajien iloksi.

Karkkila, ja yksi etappi oli valmis. Hetken matkaa oli käytössä kaupungin sponsoroima valaistus, josta myös me ulkopaikkakuntalaiset saimme nauttia. Matka jatkui tämän jälkeen idyllisen maalaismaiseman läpi Vanjärven kautta Vihtiin. Tällä välillä huoltovastuussa oli Passe, ja aina on pieni kävelijä yhtä iloinen saadessaan huoltaa ja levätä pienen hetken. Tauon rutiinit olivat melko lailla kaikilla samoja: ruokaa, juomaa, jalkojen tuulettamista ja ehkäpä jopa kuivat sukat! Vähitellen alkoi jo tuntumaan sekin tosiasia, että jalan oli taivallettu jo useampi tunti.

Vihdin kirkonkylä oli puolimatkan merkki. Tässä vaiheessa oli kävelty n. 50 km ja aikaa tähän hupiin oli käytetty n. 10 tuntia. Puoliväli muodostuikin osalle ryhmästä kävelyn päätepisteeksi ja huolto sai tarvitsemiaan vahvistuksia, ja Satku jatkui entistä vahvemman huollon avulla kohti Kauniaista.

Reitti kulki Ojakkalan jälkeen mukaillen osittain Vihdintietä kiertäen Lepsämän kautta Takkulaan, jonne oli saapuneet ensimmäinen kannustaja, Sepe. Seuraavalla tauolla myös Pete liittyi tukijoukkoihin. Tässä vaiheessa jäljellä Ninnu, Tero ja Jappe. Näille satkuilijoille liikkuminen ei aina ollut kokonaisvaltaisen miellyttävä kokemus.

Viimeinen tauko pidettiin Bembölessä, josta kuljettiin vielä viimeiset kilometrit Kauniaisiin. Tässä vaiheessa matkan paino ei enää tuntunut jaloissa vaan maalista leijaileva kloorintuoksu ajoi satkuilijoita eteenpäin halki viimeisten kilometrien.

Väsyneenä mutta rikkinäisenä perillä!

Sysimustan oli tarkoitus päättyä noin vuorokauden kuluttua jälleen samaiselle uimahallille, josta Ilari oli järjestänyt saunan ja "jakutsin" voipuneiden vaeltajien rentoutumisaltaaksi. Tämä tavoite toteutuikin, sillä aikaa oli kulunut 19 tuntia 40 minuuttia siitä kun kävely oli aloitettu Lopelta. Vaikka matkan aikana oli jo moneen kertaan ilmoitettu "ettei koskaan enää...", niin jo maalissa alkoi suunnittelu seuraavasta kerrasta... Niin on muisti lyhyt (mikä on kuitenkin ihan oikein ja hyvä asia)!

Tapahtuma oli varsin onnistunut ja siitä kuuluu kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille: huoltajille, kannustajille sekä kävellen matkaa taittaneille!