Sysimusta Satku VII - 25.10.2008

"Kroppa aivan hajalla, mieli korkealla. Osaa taas arvostaa arjen itsestäänselvyyksiä kuten lepoa, lämmintä ruokaa, ja kynsiä jotka on kiinni raajoissa linereiden sijaan. Samoin Satku kuuluu niihin mahtaviin tapoihin voittaa itsensä, jossa voi lopettaa kesken ihan milloin vain. Tämä jotenkin lisää tapahtuman kiehtovuutta ja samalla muistuttaa lohdullisesti meitä kaikkia siitä, että maailmassa on myös harmitonta typeryyttä."

*   *   *   *   *

"Toinen Satku käveltynä. Näköjään sitä unohtaa, miten paljon se sattuu. Jokainen askel on valinta. Jos pysähtyy, tuhoutuu. Mäy Makelle kanssakärsimisestä. Huoltoporukalle arvostava kiitos toimivista järjestelyistä sekä kannustuksesta. Suht reippaan etenemistahdin ansiosta sade alkoi tällä kertaa vasta viimeisillä kilometreillä. "

*   *   *   *   *

"Tämänkertainen Satku oli aikamoinen tuskien taival, lieneekö vähäinen harjoittelu ollut syynä poskenpehmeisiin jalkapohjiin kun ekat rakot ilmenivät jo kolmenkymmenen kilometrin jälkeen. Ne sain puhkottua Karkkilassa neljänkympin tauolla. Sen koommin en uskaltanut enää ottaa kenkiä jaloista joten tästä loppuun asti rakot saivat rauhassa lisääntyä. Ja sitä ne tekivätkin...
Reissun jälkeisessä vahinkokartoituksessa löytyikin sitten kaikkien aikojen rakkoennätys, pari tulevaisuudessa poistuvaa varpaankynttä ja lisäbonuksena Intialaisnaisen unelma - Rupia persiissä (unohdin rasvata pakarat).

Matkan aikana tuli taas ilmi että jaettu tuska on vain puoli tuskaa, tästä Valtavankokoinen Mäy Anulle, kanssakärsivälle taisteluparille, yksin olisi jäänyt reissu kesken. Joku saattaa ihmetellä, onko tässä sitten mitään järkeä? No ei ole, mutta sitä maaliintulon riemua ei muuten saa kokea - ja se on kyllä (pienen) kivun väärtti!"

*   *   *   *   *

"Taas kerran lupasin itselleni, että ei enää koskaan uudestaan. Tämänkertainen tutkimusmatka omien rajojen löytämiseksi, eli sysimusta satku VII, oli sysimusta vasta viimeisellä puolikkaalla. Alku alkoi aurinkoisessa kelissä leppoisasta tuulenvireestä nauttien ja hyvässä seurassa tietenkin. Muutenkin tuntui hyvältä, kengät näyttivät toimivan ja tauotkin sujuivat ripeästi ja ongelmitta.

Sitten puolenvälin aikoihin se satku taas alkoi. Tuli pimeä ja pikkuhiljaa tuulikin yltyi, jopa myrskyksi. Äkkiä sitä huomasi olevansa varsinkin sysimustassa säässä. Alkumatkan valtaisa puheensorina ja vitsien kertoileminenkin oli hiljennyt, nyt enää laski tunteja ja kilometrejä. Seuraavasta risteyksestä ei ole varmasti enää pitkä matka, tuumittiin. Taukopaikat toimivat välttämättöminä välietappeina, jotka auttoivat jatkamaan.
Jokainen kilometri oli kuitenkin käveltävä ja tässä tapauksessahan niitä oli yhteensä sata. Vaikka usko meinasikin aina silloin tällöin loppua, tuli se Pirttimäen tienviitta viimein. Jalat olivat jo aika hajalla. Etenkin jalkapohjissa tuntui.  Myös polven takaosan nivelistä huomasi, että jotain oli tullut tehtyä. Maalissa hieman energiaa napaan ja nopsasti jo kohti kotia.
Erityiskiitos satkusta kuuluu huollolle, jota ilman kyseinen pyllistys ei olisi onnistunut. Jos Tukholman marathonia on kehuttu maailman parhaiten järjestetyksi marathoniksi, niin voidaan varmasti sanoa, että Sysimusta Satku on maailman parhaiten järjestetty satku. Sen verran hyvin huolto pelasi; ilman mitään puutteita, vaikka joskus letka saattoi venyä pitkäksikin. Onnittelut myös matkaan lähteneille tutkimusmatkailijoille, toivottavasti moni myös löysi itsestään ja rajoistaan jotain uutta. Tavataan tulevissa koitoksissa, itse siirryn huollon puolelle... ainakin vähäksi aikaa."

*   *   *   *   *

Muun muassa näillä sanoilla kuvasivat Satkulle lähteneet veijarit matkaansa. Kokonaisuudessaan ihmiset tuntuivat viihtyvän ja nauttivan (?) olostaan.

Sää oli (suhteellisen) lämmin, kylmimmillään +8,5 C. Sade alkoi vasta kun suurin osa porukasta oli lähestymässä Pirttimäkeä. Keli oli kertakaikkisen lempeä. Tuuli oli kyllä voimakas ja sai aukeilla paikoilla ilman tuntumaan silloin tällöin viileähköltä. Ilmavirta yltyi yön ja aamun aikana jopa niin voimakkaaksi, että siitä suivaantuneena yksi vanhahko kuusi päätti päivänsä heittäytymällä tien poikki aiheuttaen huollolle kohtuullisen kiertoajelun.

Tänä vuonna Sysimustalle Satkulle lähti 56 innokasta, joista 50% saapui kävellen Pirttimäkeen.